Terve vaan kaikille,
kun kyseessä on kerran ensimmäinen viestini tälle forumille - erinomainen forum onkin - niin lienee syytä hieman esittäytyä:
Leeds-uskovainen olen ollut vuodesta 1980 lähtien. Kun muut pojat koulun välitunnilla pelatessamme kehuskelivat olevansa Terry McDermotteja tai Kenny Dalglisheja - kuvitelkaas tuota

... niin itse vannoin jo silloin Eddie Grayn nimeen. Tuohon aikaanhan Leedsin silloiset suuruudenvuodet olivat jo auttamatta takanapäin ja pian koittikin lähtö silloiseen 2. divisioonaan.
Muistellessa 2.divisioonassa vietettyjä aikoja - ja verratessa noita nykyhetkeen - ei voi kuin ihmetellä miten siellä alhaalla tuhraantuikin niin kauan aikaa. Suhtauduin noihin aikoihin Leedsin otteisiin (menestykseen ja menestymättömyyteen - jälkimmäistä olikin aivan riittämiin) hyvinkin intohimoisesti ja masennus oli usein kova lauantai-iltapäivisin jos voitto jäi taas kerran vain haaveeksi.
Mestaruuskausi 1991-92 oli yhtä juhlaa - loistavia pelejä ja murjottuja vastustajia riitti kerta toisensa perään. Mestaruuden varmistaminen jäi tosin hieman liian hilkulle, mutta ehkäpä liigan voitto maistui juuri siitä syystä niin erityisen hyvältä.
Ainoa keino noina ammoisina aikoina 80-luvulla ja 90-luvun alussa seurata rakkaan joukkueemme edesottamuksia - oli kuunnella BBC World Servicen "Saturday Special" ohjelmaa lyhytaaltoradiolla. Silloin tällöin Leedsin peliä oli myös mahdollista seurata tv2:lta, mutta harvemmin.
Nykyäänhän ei sitten todellakaan tarvitse pelätä jäävänsä mistään tapahtumasta paitsi, kun kaikki tieto on saatavissa Internetistä lähes reaaliajassa.
Olen käynyt ihastelemassa Elland Roadin stadionia paikan päällä ja ollut useampana vuotena mukana Leedsin Ruotsin turneella. Tänä vuonna taitaa tosin käydä niin, että LUFC "tekee ManUt" - eli yrittää valloittaa Aasian. Seuralla lienee kesäksi suunnitteilla ainakin leiri Australiassa, joten eipä sieltä taida enää Ruotsiin leireilemään ennättää.
Suosikkipelaajiani ovat kaudesta toiseen olleet keskikentän ankkurit: Bremneristä aina Battsiin. Periksiantamattomuus yhdistettynä taitoon on sellainen yhdistelmä joka on aina vedonnut minuun. Ja kun seurauskollisuus näinä aikoina tuntuu olevan yhä harvinaisempaa - ovat myös Gary Kelly ja Alan Smith - jälkimmäinen kaupungin omana poikana - kunnioitukseni ansainneet.
Suomalaisen kannattajayhdistyksen puuttuessa liityin jokunen vuosi takaperin LUSCOSiin. En heidän toiminnastaan tosin kovin paljoa hyödy - mutta liityinkin kyseiseen yhdistykseen silkasta periaatteesta. Ja mukavahan noita muita "kanssa-höyrähtäneitä" skandinaaveja on ollut Ruotsin harjoitusturneilla tapaillakin.