Suht viihdyttävä peli. Israelilaiset varteenotettava porukka, näppärää ja
liikkuvaa futista, aika pahat kärjet. Onneksi eivät sentään puolustaneet
8:lla ukolla kuten Metalurg.
Eka jakso oli aika päästä päähän -meininkiä, toka oli sitten selvästi meidän.
Puissa kolisi 3 kertaa ennen kuin Kewell löysi reitin. Maali tuli Smithyn ylipään
neppauksesta, kun Kewell pääsi tälläämään puolustajan kautta alanurkkaan vasurillaan.
Barmbyn saksari tolppaan oli myös aika upeaa työtä, pallo kimposi maalin editse ja
lopulta maalipotkuksi. Siis niin lähellä ja kuitenkin niin... Vidukan ja Harten
vaparit kävivät myös puissa, toinen rimassa ja toinen ristikossa. Oh well...
Kokoonpano oli vähän jännä, mutta kai se rotaatio rullaa meilläkin. Dacourt oli hienoa
nähdä vihdoin kehissä, sälli oli justiinsa sellainen pomo keskikentällä kuin tarvitaan.
Taisi nivunen poksahtaa tunnin pelin jälkeen - kävely oli hankalan näköistä. Tokkopa
kuntoutuu Everton-matsiin.
Eka jakso mentiin 4-3-3:lla eikä se oikein taaskaan toiminut. Hirveitä koloja keski-
kentällä, heti siinä Bakken kohdalla

Puoliajalla vaihto perinteisempään 4-4-2:een ja
johan lähti kulkemaan. Kewell vasemmalle ja Barmby oikealle laitalinkeiksi. H:lla oli
useita hyviä keskityksiä ja Barmbykin esiintyi edukseen (pitkästä aikaa!).
Man of the match? Woody oli aivan severeeni niin katkoissa kuin ylöspäin pelaamisessakin.
Lucas oli vakuuttava myös, Ollie oma itsensä. Hyökkääjäosasto on vähän sekavaa, ajoittaista
väläyttelyä, mutta yleisvaikutelma jää vaisuhkoksi. Smithy aloitti nihkeästi, mutta vertyi
kuitenkin kunnon menoon. Joutui oikealle laidalle, kun Bridges tuli 70. min. mukaan.
Smithy oli selvästi v***uuntunut tästä! Se tavanomainen kortti tuli myös napattua...
Iso helpotus, että toka matsi on puolueettomalla kentällä. Täysi työ on kuitenkin vielä
edessä, sen verran antoivat Israelin pojat merkkejä itsestään.