Reissut on nyt reissattu tältä kaudelta. Pelkäsin vähän, että
kiertue vetää hapoille, mutta yllättävän hyvin mehut riittivät
loppuun asti. Ehkä tästä on kiittäminen turneen "virallista
kisajuomaa" Tetley's Bitteriä

Matkan kohokohtia olivat tietysti Leedsin kotipelit Wolvesia ja
Sheff.Utdia vastaan. Hyvä meininki katsomossa kummassakin, ja
varsinkin Kopissa kuten Upperdecker mainitsi. Wolves oli hankala
vastus - jotain 13 matsia ilman tappiota - ja olisi voinut lopun
rutistuksellaan viedä pinnat. Tolppaa ja sen sellaista. Paul Ince,
sarjassamme erittäin vastenmielisiä pelureita, sai Kopilta usein
ansaitsemansa tervehdyksen "you're just a shit scum bastard".
Derry oli vakuuttava keskikentällä, eikä pelkästään komean kassin
vuoksi. Enpä olisi uskonut kehuvani tätä kaveria, mutta kyllä
täytyy sanoa, että sälli oli todella hyvä - paljon onnistuneita
taklauksia ja syötöt omille. Seth oli myös hyvä nähdä viimein
tositoimissa, on se kuitenkin tälle sarjatasolle tiukka jätkä.
Lennon pelasi poikkeuksellisesti heti Hulsen takana "kolossa"
ja oli täysin hukassa, laituri mikä laituri.
Sääli vaan, että Sheff.Utdia vastaan kaikki mikä voi mennä pieleen
myös meni pieleen. Tästä esimerkkeinä Hulsen ylärimaveto ja Butlerin
kammottava loukkaantuminen. Näytti häijyltä, niskatuet ja kaikki.
Vierailta puolestaan onnistui melkein kaikki. Avaus oli masentava,
90 sekuntia ja pallo meidän pussissa. Vieraskannattajat saivat
kuittailla läpi matsin, piikittelyä malliin "Champion League, la la
la laa". Kotiyleisö hallitsi itseironian ja vastasi "rice and beans,
la la la laa". Katoavaista on mainen kunnia! Blackwelliltä kysyttiin
myös scorea monasti. Paras meininki oikeastaan oli jo pelin ratkettua,
Leedsin kannattajat - ja erityisesti Kop - vetivät vieraspelien
standardinumeroa "We are the champions, champions of Europe"
viimeisen vartin lähes taukoamatta. Tästä pelistä on aika vaikea
löytää onnistujia meidän riveistä...
2 matsin perusteella parhaimman vaikutuksen tekivät Hulse, Derry ja
Seth. Sen sijaan esim. Lennon ja Healy olivat aivan hävyksissä. Walton
lomitti oikean pakin tonttia vaihtelevalla menestyksellä, Wolves hoitui
jotenkin ok, mutta paikallispelissä vaihto kutsui jo 30 min. jälkeen.
Hulse oli vaikuttava, hyvä target-sälli ja hakeutui hanakasti veto-
paikkoihin. Melkoinen mörssäri onkin molemmilla jaloillaan ja pääpelissä
aika haka - siis kunnon vanhan ajan hyökkääjä

... toivottavasti
saadaan pysyvästi taloon.
Thorp Arch oli mukava tuttavuus, vaikka onkin matkan päässä kaupungista.
Oli mielenkiintoista seurata junnujen treenausta ja tietty U-18:n matsi
Wolvesia vastaan. Prameat puitteet on seura viritellyt, kenttiä ainakin
7 kpl. Ja vankila vastapäätä tien toisella puolella

Itse Leedsin kaupunkihan on mitä mainioin - tämä tietysti ilman valkoisia
laseja

- ja "alkuasukkaat" ovat todella ystävällistä ja avuliasta väkeä,
kuin myös kauttaaltaan Yorkshiressä.
Reissun muita highlighteja olivat visiitti Newcastleen UEFA cupin matsiin,
todella hulppea stadion. Itse kaupunki antoi myös hyvin positiivisen kuvan
itsestään, futiskansaa nuo geordiet. Myös pikkuruisen Ashton Unitedin koti-
peli Conference North -sarjatasolla oli kokemus - nukkavieru stadion, vieras-
kannattajat minibussilla paikalle, yllättävän hyvätasoinen matsi perinteisellä
päädystä päätyyn -meiningillä.
Aika monta meidän ex-peluriakin esiintyi otteluissa. Mm. Wetherall, Barmby,
Martyn, Milner, Bowyer ja Andy Gray olivat mukana matseissa, jälkimmäinen
liiankin näkyvässä roolissa. Reservipeli oli sinällään kiinnostava sekin,
kokoonpano oli tosi nuori ja esiintyi ryhdikkäästi ottamalla 1-0 -voiton
Liverpoolista. Mukana oli nippu U-18 -matsissa pelanneita kolleja. Ben Parker
esim. pelasi U-18:ssa keskikentällä erittäin hyvin ja sitten ressuissa topparina
toisen vanhan keskikenttäpelaajan Paul Keeganin parina. Monipuolisuutta löytyy
näköjään...
Paljon maileja ja paljon pelejä, mutta vaivan väärtti! Houkuttaa tuo pre-season
Norjassa, katsotaan miten homman käy.