Itselleni Leeds kolahti vuonna 1980. Koulun jalkapallopeleissä suurin osa kannatti Liverpoolia, mutta itselleni Leeds oli selvä valinta alusta alkaen vaikka noihin aikoihin joukkue olikin sukeltamassa jo silloiseen kakkosdivariin.

Kutakuinkin 10 vuotta. Mitään selkeää syytä en osaa sanoa, jostakin se vain tuli   .

Vanhan Veikkaus-Lotto -lehden kannessa oli suunnilleen vuonna 1972 Leedsin joukkuekuva. Kokovalkoisissa, kuvattuna Elland Roadin pŠŠkatsomon edessŠ, vanhalla harjoituskentŠllŠ. Jotenkin se kolahti, ettŠ tuo on mun joukkue.
EnsimmŠinen varma muisto Leedsin pelin nŠkemisestŠ on cupin finaali Sunderlandia vastaan. Sen hŠvisimme katkeralla tavalla. Kuinka hŠpeŠlliseltŠ se tuntuikaan, kakkosdivarin porukka!
Siihen aikaan Leeds oli jatkuvasti otsikoissa - ja oikeista syistŠ - joten sen valitseminen oli yhtŠ luonnollista kuin se, ettŠ esimerkiksi kummipoika nyt pikkujŠtkŠnŠ otti Chelsean. Ei kelvannut edes oman isŠnsŠ Man City.

taidanpa olla tuorein kasvo näissä ympyröissä. kuten jossain olen jo kertonut, oma liekkini roihahti viime kaudella. canal plussalta tuli runsaasti leedsin pelejä ja niitä katsoessa sitten vain kolahti. lieneekö olisin edelleenkin ilman "omaa" joukkuetta, jos leeds olisi putoamistaistelun sijaan ollut keskitason joukkue valioliigassa.

macekingiä mukaillen, omalla kohdalla vaikutti eniten eräs blondihapsinen nuori "herrasmies". itsekin lajia edelleen pelaavana tuli eläydyttä tämän kaverin kautta, joka pelasi tilanteet välillä liiankin loppuun, käytti suutaan kuten wäinö rooney arsenal-pelissä ja osasi vielä pelata palloa aika hyvin.
olisiko ollut marras- tai joulukuu -03 ja fulham-kotipeli canalilta, joka  sytytti iankaikkisen tulen leedsille.

Ihan 80-luvun lopussa, kun aloin jalkapalloa ylipäätään seuraamaan aktiivisesti, Leedsiä tosin näki tuskin koskaan putkelta, kun pelattiin tätä samaa sarjaa kuin nykyään.

Rupesin kannattamaan Leedsiä hauskan nimen takia ja pian tulleena mestaruusvuotena innostuin oikein faniksi.