Eipä jäänyt pelistä paljoa jälkipolville kerrottavaa. Jo kokoonpano paljasti ettei Blackie ollut matkassa aivan satasella, oikeastaan kaikki syömähampaat oli meillä huilivuorossa. Siellä ne parvella kuikuili matsia: Derry, Miller, Hulse, Butler, Crainey, Lewis, Kelly...
Jotakuinkin näin kaverit ryhmitettiin:
---------- Sullivan -------------
Frazer -- Gregan -- Killa -- Pugh-
-- Douglas -- Walton -- Stone---
-- Blake ---------------Healy ---
----------- Moore --------------
Preston piti nyörejä melkein läpi matsin, ei kyllä häikäissyt esityksellään. Jos kohta ei mekään
... pari hassua maalipaikkaa saatiin aikaiseksi, nekin vapareista. Healy laittoi vetonsa todella leveäksi - ja siitäkös miehelle edelleenkin katkera kotiyleisö mylvi. Blake sentään hoiti vaparinsa tolpan juureen, väärälle puolelle vaan.
Positiivisin esitys ehkäpä Steve Stonelta - hieno nähdä että täydet 90 min. hoitui. Pelasi enemmänkin kk:n keskellä kuin laidalla, tosin kävi välillä sielläkin. Kiinnostavaa oli nähdä ekaa kertaa Beckford, tuli tokan jakson alkupuolella sisään ja osoitti muutamaan otteeseen nopeutensa. Ei tosin paljoa ollut palvelua kk:ltä, joten aika yksinäistähän siellä kärjessä oli. Myös aussi Griffiths oli uusi tuttavuus, tuli vaihdosta joskus tunnin kohdalla, debyytti meni aika näkymättömästi tosin.
Prestonin maaleista eka tuli vaparista, Sullivan möhli muurin sijoittamisessa, pallo viuhahti muurin vierestä oikeaan alanurkkaan. Toka maali oli varsinaista flipperiä, pallo kimpoili torjunnan jäljiltä siellä täällä - mm. ylärimassa - ja Ormerod tuuppasi irtopallon metristä sisään. "You only sing when you're winning", voisi sanoa kotiyleisöstä - vierasfanit pitivät meteliä, mutta eivät ihan totutulla volyymillä ja määrällä.
Tulevana perjantaina homman käsikirjoitus on varmaankin aivan toinen? Edes tasuri ei ole huono kotimatsista, maaleilla tuskin tullaan mässäilemään kummassakaan pelissä. Preston on kovassa vireessä, eivät ole hävinneet kovinkaan monta matsia koko kaudella ja kuntokäyrä on ollut nousujohteinen - päinvastoin kuin meillä. Jotenkin aneeminen vaikutelma porukasta kuitenkin on, ehkä samaa voidaan sanoa meistäkin
... kaksi maalitonta matsia ja pilkuille? Ei kai sentään...
Pages: 
