Innostuin pyörähtämään paikan päälle Palace-peliin - tässä otteluraporttia.
Hyvä meininki stadionilla, aika kookas ja äänekäs yorkshireläisosasto. Myös
kotikatsomossa löytyi sykettä, El Tel Palace-historioineen takasi tämän.
Itse asiassa jokainen Vennersin liike sai buu-mylvinnän aikaan matsin aikana.
Sen sijaan Palacen kannattajat aplodeerasivat vahvasti vanhaa suosikkiaan
Nigel Martynia ja luikauttivat laulun "England's Number One" - tämäkös miestä
hymyilytti...
Odotin isäntien tulevan ryminällä heti ottelun alkuun, mutta aika tasaista
se oli. Seth ajeli kaikkeen mikä liikkui, usein tämä sattui olemaan juuri
Riihilahden Aki! Palace tuli laitojen kautta ja Harten puolelta herkemmin.
Mr Francis oli lukenut läksynsä
Myös Millsillä oli täysi työ Julian
Grayn kanssa. Pahin paniikki Leedsin maalilla oli ekan jakson lopulla, kun
pallo näytti osuvan Duberryn käteen ja vieläpä ylittävän maaliviivan. Play
on, sanoi tuomarismies Dermott Gallagher
Maalit tulivat nopeaan tahtiin puolen tunnin jälkeen. Smithyä rikottiin 25
metriä maalista ja kun veskari vielä asetteli muuria Kelly, vanha kettu,
tälläsi oikeaan yläpesään. Kells kruunasi hyvän puhteensa tällä maalilla,
mies teki töitä kahden edestä läpi matsin. Palace tuli kuitenkin takaisin
jo parin minuutin jälkeen - huono purku meidän puolustuksesta ja Julian
Gray veti mörssärin sisään vasurillaan. Komea maali, vaikka sanonkin sen
aika vaivalloisesti.
Ekan jakson tekopaikat menivät aika tasan, mutta toisella puoliajalla paine
oli enemmän meidän päässä. Silti kotijoukkueella ei ollut oikeastaan sellaisia
verenpainetta kohottavia paikkoja kuin vasta viimeisen 10 minuutin aikana kun
hakivat tasoitusta. Ratkaisu syntyi hieman reilu vartti ennen loppua ja aika
tyhjästä: Harry juoksi läpi Palacen puolustuksen puolikentästä ja iski vasurillaan
sisään. Pallo näytti menevän aika läheltä veskaria, näytti aika "helpolta", mutta
väliäkö tuolla
Loppu olikin sitten hirveätä Palacen painostusta, meidän puolustus venyi katkoihin
yksi toisensa jälkeen. Lucas oli aivan kuningas ja Doobs yllätti varmalla pelillä.
On aikoihin eletty! Duberry hoiteli Adebolan aika mukavasti, kolina kävi välillä
tornien taistellessa. Mutta Lucas oli se, joka piti homman kontrollissa - loistavia
katkoja läpi matsin. Kelly silti saa maininnan ottelun sankariksi jumalattomalla
työmäärällään, unohtamatta tietenkään komeaa maalia. Smithy laitettiin tyynesti
keskikentän keskelle Okonin mentyä vaihtoon, pojalla on luottoa. Ja aiheesta.
Palace koitti kuumentaa Smithyä ronskeilla otteilla, mutta hyvin pysyi pinna.
Voitto teki Selhurstin visiitistä hienon, ja kun cup-tunnelma on pari piirua
tiiviimpää kuin sarjamatseissa yleensä, niin meteli ja meininki maistui mukavalta.
Cardiff? Ei kai sitä kehtaa haukata ennen kuin on pöydässä
