Deano
New member
Pitkään enemmän ja vähemmän suunnitteilla ollut reissu tuli eilen saatettua päätökseen, sain nähtyä paikan päällä kaksi kotipeliä vs. Bournemouth ja Cheltenham.
Matkan alku oli hiukan hankala sillä ennen perjantai-illan lentoa Stanstediin en ehtinyt ottaa kunnon nokosia päivällä, työpäivä kun alkaa jo aamulla puoli viisi niin päivälle tuli mittaa enemmän kuin tarpeeksi.
Stanstedista taksi pienen matkan päähän Harrison's b&b:iin jossa ehdin yrittää nukkumista vajaan viisi tuntia kunnes kello taas herätti. Alkujaan suunnitelmissa oli mennä mennen tullen Leedsiin junalla.
Laiskuuteni matkan buukkaamisessa ja aikataululliset rajoitteet kuitenkin pakottivat tekemään paluumatkan bussilla (3£/sivu) kun junalla tehden menomatkalle tuli jo hintaa liki 80 puntaa - kyllä, 80 puntaa yhdensuuntaisesta junakyydistä... Joskus kannattaisi varata muutkin kuin lennot ihmisten aikaan.
Olin leedsissä puolenpäivän aikoihin, joten aikaa oli käydä viemässä kamat hotellille ja nauttia kuppi teetä ja sämpylä.
Ennen Bournemouth-peliä sovin tapaavani yhden kauiten tuntemani paikallisen leeds-fanin kanssa jolta sain kyydin keskustasta er:lle. Veimme auton parkkiin west standin taakse ja kiersimme ko. katsomon takaa kohti north-east corneria jossa paikamme olivat. Vähän ennen pelaajien autojen parkkipaikkaa Andy nykäisee hihastani ja huikkaa ohikulkevalle tyylikäästi harmaantuneelle miehelle "Ello Peter, how you doin, may i introduce you to someone?". Tässä vaiheessa kellot eivät allekirjoittaneelle soineet, kättä paiskattuamme Andy lopulta täräytti "You just shook hands with Peter Lorimer"...
Harmi että takavuosien pelaajat eivät näytä samalta kuin kultaisella 70-luvulla, tuon aikakauden Lorimerin olisin kyllä tunnistanut
Leeds pelasi nautittavaa jalkapalloa, tosin saimme tasoitusta hyvissä ajoin bournemouth alakerran törmäiltyä avausosuman arvoisesti. Bournemouthilla oli paikkansa tehdä parikin osumaa mutta talousvaikeuksiin ajautuneen seuran nuoret pojat hyytyivät avopaikoissa. Toinen jakso oli alkua lukuunottamatta täyttä leeds-hallintaa ja Neil Kilkennyn sijoitus paristakympistä lopetti viimeisetkin pyristelyt.
Jonathan Howsonin merkitys leedsin pelille oli hienoinen yllätys, samaten oli se miten iso kontrasti on pelaajien Beckford/Kandol välillä Beckfordin ollessa äärimmäisen hankala pideltävä aina pallon saadessaan ja rynnätessään täyteen vauhtiin. Kandol taas ei tahtonut edes saada palloa haltuun.
Kahden pelin välillä piipahdin päivän reissulla amsterdamissa sillä ajattelin etten löydä Leedsistä ajankulua kahdeksi päivää, ratkaisu oli oikea joskin myrskyinen sää tunaroi amsterdamin reissun aika hyvin.
Tiistaina tapasin ryhmän waccoe-sivuston vakionaamoja joista osa oli tullut skotlannista asti pelin katsomaan. Keskustassa lyhyt baarikierros ja sitten taksilla Billy's bariin south standin taakse. Kuuluisa Peacocks tuli myös nähtyä, tosin vain ulkopuolelta. Billy's barissa waccoelaiset bongasivat John McClellandin josta tuli toinen tapaamani ex-pelaaja. Lauantain tapaan tiistaina ilma oli hyytävä kiitos puuskaisen tuulen, myöhemmin alkoi sade jota tuuli anteliaasti painoi kohti east standia josta oli hankkinut paikat tähän peliin, tosin rivivalinta JJ ei pelastanut kastumiselta. Cheltenham aloitti painotuksella kunnes keskikenttämme otti pelin väkisin haltuun, näennäinen hallinta ei kuitenkaan tuonut tulosta sillä 16:n rajalla ideat loppuivat kerta toisensa jälkeen, lauantaina mainiosti esiintyneen vasemman laitalinkin Bradley Johnsonin jaloista ei löytynyt vaihdetta jolla pakista olisi menty ohi ja tilanteet päätyivät järjestään sutaistuihin keskityksiin. Kesken yhteen päähän pelaamisen Fraser nukahti alakerrassa ja hyökkääjä pääsi suitasemaan alaspäin annetun syötön ohi hölmistyneen Ankergrenin. Tämän jälkeen cheltenham vetäytyi ja oma pelintekomme muuttui vieläkin tahmeammaksi. Toisen jakson alussa Mc otti jostain syystä jälleen kentän parhaana esiintyneen Howsonin pois, Dougie Freedmanista ei ollut saman paikan täyttämiseen tällä kertaa. Cheltenhamin toinen osuma oli upea ylänurkkalaukaus rangaistusalueen kulmasta jonka matkaa vielä north standin suunnasta puhaltanut tuuli avitti. Tämän jälkeen vieraat osuivat vielä yläputkeen ja kerran hyökkääjä kompastui palloon olleessaan tuikkaamassa poikittaissyöttöä maaliin kahden metrin päässä maaliviivasta. Leeds pelasi väkinäisesti vailla hippustakaan siitä peli-ilosta jota nähtiin lauantaina, vaikka ensimmäisen jakson lahjamaalilla varmasti oli osansa tapahtumien kulkuun.
Peli saadaan kyllä monesti alueen rajoille mutta sitten iskee ideoiden puute, taustajuoksuja ei osata käyttää ja kun vierailla on aikaa ryhmittäytyä menee moni tilanne täysin haaskalle.
Omassa päässä Frazer ja Kenton eivät vakuuttaneet kummassakaan pelissä, keskikenttä erittäin hyvä vaikka ratkaisevien syöttöjen anto tuntuu olevan tuskaa turhan monelle. Beckford meni turhan usein täysin hukkaan kun ympärillä olevien vauhti ei riitä hänen tukemiseen.
Pienimuotoisena ihmeenä pidän Frazerin peluuttamista vasemman pakin paikalla tsemppari Hughesin tullessa kentälle vasta vaihdosta, tiistaina Hughesin asennetta olisi tarvittu paljon aiemmin. Mahd. playoffeihin ei ole enää kovin paljoa aikaa ja nyt alkaa olla viimeiset hetket heikkojen lenkkien paikantamiseen, toivottavasti vain Mc:lla on pelisilmää tehdä tarvittavat muutokset.
Matkan alku oli hiukan hankala sillä ennen perjantai-illan lentoa Stanstediin en ehtinyt ottaa kunnon nokosia päivällä, työpäivä kun alkaa jo aamulla puoli viisi niin päivälle tuli mittaa enemmän kuin tarpeeksi.
Stanstedista taksi pienen matkan päähän Harrison's b&b:iin jossa ehdin yrittää nukkumista vajaan viisi tuntia kunnes kello taas herätti. Alkujaan suunnitelmissa oli mennä mennen tullen Leedsiin junalla.
Laiskuuteni matkan buukkaamisessa ja aikataululliset rajoitteet kuitenkin pakottivat tekemään paluumatkan bussilla (3£/sivu) kun junalla tehden menomatkalle tuli jo hintaa liki 80 puntaa - kyllä, 80 puntaa yhdensuuntaisesta junakyydistä... Joskus kannattaisi varata muutkin kuin lennot ihmisten aikaan.
Olin leedsissä puolenpäivän aikoihin, joten aikaa oli käydä viemässä kamat hotellille ja nauttia kuppi teetä ja sämpylä.
Ennen Bournemouth-peliä sovin tapaavani yhden kauiten tuntemani paikallisen leeds-fanin kanssa jolta sain kyydin keskustasta er:lle. Veimme auton parkkiin west standin taakse ja kiersimme ko. katsomon takaa kohti north-east corneria jossa paikamme olivat. Vähän ennen pelaajien autojen parkkipaikkaa Andy nykäisee hihastani ja huikkaa ohikulkevalle tyylikäästi harmaantuneelle miehelle "Ello Peter, how you doin, may i introduce you to someone?". Tässä vaiheessa kellot eivät allekirjoittaneelle soineet, kättä paiskattuamme Andy lopulta täräytti "You just shook hands with Peter Lorimer"...
Harmi että takavuosien pelaajat eivät näytä samalta kuin kultaisella 70-luvulla, tuon aikakauden Lorimerin olisin kyllä tunnistanut
Leeds pelasi nautittavaa jalkapalloa, tosin saimme tasoitusta hyvissä ajoin bournemouth alakerran törmäiltyä avausosuman arvoisesti. Bournemouthilla oli paikkansa tehdä parikin osumaa mutta talousvaikeuksiin ajautuneen seuran nuoret pojat hyytyivät avopaikoissa. Toinen jakso oli alkua lukuunottamatta täyttä leeds-hallintaa ja Neil Kilkennyn sijoitus paristakympistä lopetti viimeisetkin pyristelyt.
Jonathan Howsonin merkitys leedsin pelille oli hienoinen yllätys, samaten oli se miten iso kontrasti on pelaajien Beckford/Kandol välillä Beckfordin ollessa äärimmäisen hankala pideltävä aina pallon saadessaan ja rynnätessään täyteen vauhtiin. Kandol taas ei tahtonut edes saada palloa haltuun.
Kahden pelin välillä piipahdin päivän reissulla amsterdamissa sillä ajattelin etten löydä Leedsistä ajankulua kahdeksi päivää, ratkaisu oli oikea joskin myrskyinen sää tunaroi amsterdamin reissun aika hyvin.
Tiistaina tapasin ryhmän waccoe-sivuston vakionaamoja joista osa oli tullut skotlannista asti pelin katsomaan. Keskustassa lyhyt baarikierros ja sitten taksilla Billy's bariin south standin taakse. Kuuluisa Peacocks tuli myös nähtyä, tosin vain ulkopuolelta. Billy's barissa waccoelaiset bongasivat John McClellandin josta tuli toinen tapaamani ex-pelaaja. Lauantain tapaan tiistaina ilma oli hyytävä kiitos puuskaisen tuulen, myöhemmin alkoi sade jota tuuli anteliaasti painoi kohti east standia josta oli hankkinut paikat tähän peliin, tosin rivivalinta JJ ei pelastanut kastumiselta. Cheltenham aloitti painotuksella kunnes keskikenttämme otti pelin väkisin haltuun, näennäinen hallinta ei kuitenkaan tuonut tulosta sillä 16:n rajalla ideat loppuivat kerta toisensa jälkeen, lauantaina mainiosti esiintyneen vasemman laitalinkin Bradley Johnsonin jaloista ei löytynyt vaihdetta jolla pakista olisi menty ohi ja tilanteet päätyivät järjestään sutaistuihin keskityksiin. Kesken yhteen päähän pelaamisen Fraser nukahti alakerrassa ja hyökkääjä pääsi suitasemaan alaspäin annetun syötön ohi hölmistyneen Ankergrenin. Tämän jälkeen cheltenham vetäytyi ja oma pelintekomme muuttui vieläkin tahmeammaksi. Toisen jakson alussa Mc otti jostain syystä jälleen kentän parhaana esiintyneen Howsonin pois, Dougie Freedmanista ei ollut saman paikan täyttämiseen tällä kertaa. Cheltenhamin toinen osuma oli upea ylänurkkalaukaus rangaistusalueen kulmasta jonka matkaa vielä north standin suunnasta puhaltanut tuuli avitti. Tämän jälkeen vieraat osuivat vielä yläputkeen ja kerran hyökkääjä kompastui palloon olleessaan tuikkaamassa poikittaissyöttöä maaliin kahden metrin päässä maaliviivasta. Leeds pelasi väkinäisesti vailla hippustakaan siitä peli-ilosta jota nähtiin lauantaina, vaikka ensimmäisen jakson lahjamaalilla varmasti oli osansa tapahtumien kulkuun.
Peli saadaan kyllä monesti alueen rajoille mutta sitten iskee ideoiden puute, taustajuoksuja ei osata käyttää ja kun vierailla on aikaa ryhmittäytyä menee moni tilanne täysin haaskalle.
Omassa päässä Frazer ja Kenton eivät vakuuttaneet kummassakaan pelissä, keskikenttä erittäin hyvä vaikka ratkaisevien syöttöjen anto tuntuu olevan tuskaa turhan monelle. Beckford meni turhan usein täysin hukkaan kun ympärillä olevien vauhti ei riitä hänen tukemiseen.
Pienimuotoisena ihmeenä pidän Frazerin peluuttamista vasemman pakin paikalla tsemppari Hughesin tullessa kentälle vasta vaihdosta, tiistaina Hughesin asennetta olisi tarvittu paljon aiemmin. Mahd. playoffeihin ei ole enää kovin paljoa aikaa ja nyt alkaa olla viimeiset hetket heikkojen lenkkien paikantamiseen, toivottavasti vain Mc:lla on pelisilmää tehdä tarvittavat muutokset.