Voitto tuli.
Hienoa. ;D
Mutta,mutta.
Vaikka lehdet/nettisivut kirjoittelevat mitä, oli esitys KORKEINTAAN KESKINKERTAINEN!
Ennen Barbyn upeaa maalia (juoksu Bowyerin nostoon ja pieni kosketus ennen veskaria), City oli selvästi parempi. Aktiivisempi, pallovarmempi ja hallitsi peliä.
Ell Telkin oli tullut jo alas vaihtopenkeille ja kävi kiivaan näköistä keskustelua Kiddin kanssa.
Peli ei todellakaan sujunut.
Maali hiukan tasasi voimasuhteita, mutta Robinson piti upeilla torjunnoilla Leedsin edellen pelissä.
Etenkin Matteo oli pihalla; huonoja syöttöjä ja katkoja.
Pallo pomppi minne sattui ja Citylle tuli paikkoja.
Barmbyä lukuunottamatta liikkuminen oli velttoa.
Ihan kuin olisivat olleet unessa.
Syöteltiin huonosti, ei tultu vastaan syöttöjä ja mielikuvituskin puuttui.
Jännitettiinkö liikaa?
Onneksi Cityn puolustus oli ihan yhtä heikko ja Viduka pääsi karkuun ja teki toisen.
Toinen jakso toi kokoajan parannusta.
Nähtiin jo "oikeaa" Kewelliä, Matteokin petrasi kummasti ja Smithkin alkoi taistella.
Pari rankkaria (molemissa päissä) jäi näkemättä, samoin kuin pari maalia: Kewell veti vasemmasta laidasta (melkein nolla-kulma!) maaliviivaa hipoen, oikealta ohi.
Samainen herra vapautti Keanen (tuli Vidukan tilalle) kahdestaam City-veskarin kanssa, mutta tällä kertaa Keano veti vähän ohi.
Jo aiemmin Keano oli päässyt Smithyn vapauttavan pääohjauksen jalkeen karkumatkalle ja ohjasi upealla zipillä yli veskarin pallon verkon perille.
Kentän paras oli ilman muuta Robinson. ;D
Barmby teki lostavan debyytin, mutta ehkä väsähti vähän ja vaihdettiin. Syy sattoi olla taktinenkin, sillä tilalle tullut Johnson on puolustavampi kk-pelaaja.
Muutoin esitykset jäivät kokonaisuutena keskin kertaisiksi. Matteo ja Bakke syöttelivät aluksi aivan luokattomasti, mutta paransivat loppuakohden huomattavasti.
Radebe pelasi näkymättömästi, mutta varmasti.
Millsiltä normaali, suht.varmaotteinen peli.
Harte pelasi paremmin kuin yleensä.
Bowyer ei loistanut, vaan oli jotenkin väärällä pelipaikalla ja paljon pimenossa.
Kärki ei ennen viimeistä puoli tuntista (City panosti, hyökkäykseen) ihmeitä esittänyt. Keano toi lisää vauhtia, mutta paranettavaa jäi rutkasti.
Taktiikka näytti muuttuneen: pelisysteemi oli 4-2-1-1-2. Eli Kewelillä ja Barmbyllä vapaat kädet, seilasivat milloin missäkin.
Muutoin pyrittiin joko rauhoittamaan peliä aivan hirveesti; pallo alaspäin jopa vastustajan kenttäpuoliskon puolesta välistä alimalle miehelle. Tai sitten vedetään juoksupalloja omalta rankkualueelta. Keskikentän rakentelu puttui ja keskikenttä jäikin useasti Cityn haltuun. Battyä olisi ehkä kaivattu.
Aivan kaameasta alusta peliesitys parani pelin edetessä ja viimeisen vartin perusteella jäi toivorikas mieli. Tästä voi tulla jotain...
